09.08. 2009
Eletään elokuun alkua vuonna 1986. Nuori mies autoilunsa alkutaipaleella on päättänyt lähteä Forssan Pick Nick -nimiseen harrasteautotapahtumaan. Toyotalla ollaan liikenteessä, ne jo kovin kiinnostavat. Nurmikentältä löytyy auto, jollaista ei ole ennen nähty. Itse asiassa ei ole ollut edes tietoa että tuollaista mallia on valmistettu! Pitäähän siitä kuva ottaa:
Toyota
Corona se selvästi on, mutta että sitä on valmistettu tuollaisena
kaksiovisena Coupe/hardtop -versionakin! On se hieno, tuollainenhan
täytyy joskus vielä hankkia!
Kuluu useita vuosia. Toyotia tulee ja menee, harrastuksen taso syvenee. Tuollaista Coronaa ei vain näy missään. Ei edes tule tietoon saati että olisi jossakin myynnissä. Olikohan tuo hopea yksilö ainut maassamme?
Joskus vuoden ´95 tienoilla putkahtaa kuitenkin yksi projektikuntoinen Coupe Corona myyntiin Mikkelissä, mutta ehti mennä saman tien tutulle Orimattilalaiselle harrastajalle.
Kuluu muutama vuosi, tilanne säilyy ennallaan. Syksyllä ´98 saapuu tekstiviesti, nyt se Mikkelistä löytynyt yksilö olisikin kaupan, yhä keskeneräisenä projektina. Kaupat saadaan sovituksi ja viimein olen onnellinen RT51 -mallin omistaja! Auto on tosin lohduttomassa kunnossa, mutta intoa puhkuen päätän että kyllä siitä vielä auto tehdään kunhan saan sillä hetkellä menossa olleen projektini valmiiksi.
Kuparinvärisen kunnostus ei ehdi edes alkamaan kun tulee tieto että Nokialla seisoo viininpunainen yksilö "hyljätyn oloisena". Rekisteritunnuksen avulla omistaja selville ja kyselemään, kas auto on kuin onkin kaupan. Ei muuta kuin katsomaan. Kyllähän siinäkin huonoja puolia oli, etenkin entisöintiä ajatellen, mutta kokonaisuutena paljon parempi yksilö kuin kuparinvärinen. Kauppojen hierominen otti aikansa mutta talvella ´99 haettiin sitten jo toinen RT51 kotiin.
Viimein päästään vähän kerrassaan itse asiaan eli siihen autoyksilöön mistä tässä blogissa on tarkoitus varsinaisesti kertoa. Ihme ja kumma vuosikausien hiljaiselon jälkeen näitä Coupe Coronia alkoikin putkahdella esiin useita lyhyen ajan sisällä.
Keltaisessä Pörssissä kesällä ´98 oli seuraavanlainen myynti-ilmoitus:
Huimalta tuntuva pyyntihinta karsi pahimman innostuksen, mutta silti kyselin lisätietoja autosta ja lupailin josku käydä katsomassakin. Asia kuitenkin jäi, kunnes seuraavana kesänä näin edelleen samasta autosta myynti-ilmoituksen. Hinta oli edelleen kova, mutta jonkin verran oli jo pyynti tullut alaspäin. Syksyllä ´99 tuli asiaa noille kulmille ja päätin samalla käydä Coronaa katsomassa. Olihan se hieno, täysin alkuperäiskuntoinen kaikkia merkkejä ja pölykapseleita myöten. Käytön jälkiä toki löytyi ja selvää ruostevikaakin, mutta koska tarkoitus oli entisöidä, tajusin että tämän parempaa lähtökohtaa siihen tulen tuskin löytämään.
Asia jäi hetkeksi muhimaan. Loppusyksystä sain yhden Toyotistani myytyä ja päätin tehdä Coronasta "napakan" tarjouksen. Muutaman päivän miettimisen jälkeen tulikin soitto: ok tarjous hyväksytty tule tekemään kaupat. Marraskuussa ´99 ajoin Coronan kotiin, nyt niitä oli jo kolme!
Kuluu useita vuosia. Toyotia tulee ja menee, harrastuksen taso syvenee. Tuollaista Coronaa ei vain näy missään. Ei edes tule tietoon saati että olisi jossakin myynnissä. Olikohan tuo hopea yksilö ainut maassamme?
Joskus vuoden ´95 tienoilla putkahtaa kuitenkin yksi projektikuntoinen Coupe Corona myyntiin Mikkelissä, mutta ehti mennä saman tien tutulle Orimattilalaiselle harrastajalle.
Kuluu muutama vuosi, tilanne säilyy ennallaan. Syksyllä ´98 saapuu tekstiviesti, nyt se Mikkelistä löytynyt yksilö olisikin kaupan, yhä keskeneräisenä projektina. Kaupat saadaan sovituksi ja viimein olen onnellinen RT51 -mallin omistaja! Auto on tosin lohduttomassa kunnossa, mutta intoa puhkuen päätän että kyllä siitä vielä auto tehdään kunhan saan sillä hetkellä menossa olleen projektini valmiiksi.
Kuparinvärisen kunnostus ei ehdi edes alkamaan kun tulee tieto että Nokialla seisoo viininpunainen yksilö "hyljätyn oloisena". Rekisteritunnuksen avulla omistaja selville ja kyselemään, kas auto on kuin onkin kaupan. Ei muuta kuin katsomaan. Kyllähän siinäkin huonoja puolia oli, etenkin entisöintiä ajatellen, mutta kokonaisuutena paljon parempi yksilö kuin kuparinvärinen. Kauppojen hierominen otti aikansa mutta talvella ´99 haettiin sitten jo toinen RT51 kotiin.
Viimein päästään vähän kerrassaan itse asiaan eli siihen autoyksilöön mistä tässä blogissa on tarkoitus varsinaisesti kertoa. Ihme ja kumma vuosikausien hiljaiselon jälkeen näitä Coupe Coronia alkoikin putkahdella esiin useita lyhyen ajan sisällä.
Keltaisessä Pörssissä kesällä ´98 oli seuraavanlainen myynti-ilmoitus:
Huimalta tuntuva pyyntihinta karsi pahimman innostuksen, mutta silti kyselin lisätietoja autosta ja lupailin josku käydä katsomassakin. Asia kuitenkin jäi, kunnes seuraavana kesänä näin edelleen samasta autosta myynti-ilmoituksen. Hinta oli edelleen kova, mutta jonkin verran oli jo pyynti tullut alaspäin. Syksyllä ´99 tuli asiaa noille kulmille ja päätin samalla käydä Coronaa katsomassa. Olihan se hieno, täysin alkuperäiskuntoinen kaikkia merkkejä ja pölykapseleita myöten. Käytön jälkiä toki löytyi ja selvää ruostevikaakin, mutta koska tarkoitus oli entisöidä, tajusin että tämän parempaa lähtökohtaa siihen tulen tuskin löytämään.
Asia jäi hetkeksi muhimaan. Loppusyksystä sain yhden Toyotistani myytyä ja päätin tehdä Coronasta "napakan" tarjouksen. Muutaman päivän miettimisen jälkeen tulikin soitto: ok tarjous hyväksytty tule tekemään kaupat. Marraskuussa ´99 ajoin Coronan kotiin, nyt niitä oli jo kolme!
 |
| Punainen auto tuli myytyä sitten pois vuoden 2000 syksyllä, ruskea jäi varaosiksi ja on yhä tallessa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti